You become what you think about

Oujeah, Backfire 2007 roadtrip oli ihan hullun mahtava.


Lauantaina 27.1 ensin makasin ulkona auringonpaisteessa lähes koko päivän lukien ja odottaen että Minna ja Jason pääsee töistä. Olin jo aamulla seittemältä heränny ja vienyt Minnan puoleen väliin matkaa töihin eli oluelle kaverin luo,haha ja ajanut sitten eka kerran elämässäni ihan oikeesti autoa vasemmalla puolen tietä. Ottaen huomioon että melkein 2,5 v olen tätä ennen asunut maissa jossa on vasemman puoleinen liikenne niin jo oli god damn aikakin! Hyvinhän se meni kun eihän lauantai aamuna 7:30am ketään missään liiku:D

Sitten klo kolmen jälkeen iltapäivällä startattiin kohti Te Anauta Southern Scenic Routen kautta. Official Backfire nainen otti pakettiauton takaosassa hyvin ansaitut kauneusunet että jaksoi sitten eka pysähdyksellä Rivertonissa ratsastaa valaalla ja toimia turistioppaana. Riverton on pikku rannikkokylänen täältä Invercargillista joku 30min länteen päin. Ensimmäisenä tietenkin hyökättiin rannalle tarkastamaan meriveden lämpö tila joka oli uskomattoman lämmin. Aikamme kahlattua kerättiin ensimmäiset kivet tällä matkalla. Tää oli loppujen lopuks kivi teemamatka nyt jälkeen päin ajateltuna. Jason löysi mulle ja Minnalle graditude stonet ja kerättiin muka kuuluisaa maorien greenstonea jo täältä joka nyt taisi osoittautua matkan loppua kohti joksikin ihan muuksi ”ahaa tämähän onkin kuivuttuaan harmaa” kiveksi.

Riverton Beach

Sitten ajettiin kohti seuraavaa stoppia eli seuraavaa rantaa,olikohan paikka nimeltään Orepuki. Minna rakensi ekat hippie droppings ja kerättiin lisää kiviä ja ihmeteltiin veden uskomattoman turkoosia väriä. Huomattavasti kylmympää vettä kun Rivertonissa joten uimista ei tarvinnut kuvitella. Hippie droppings on siis sellaset kivikasatötteröt jota kaikki hipit aina tylsyyksissään istuessa rakentaa.

Iloiset matkalaiset

Sitten kohti Tuataperen kuuluisaa makkarakaupunkia. Valittavasti Jason muisti kuuluisat makkarat vasta kaupunkista tai sanoisinko käpykylästä lähdettyämme joten ne jäi ostamatta mutta saatiinpa kumminkin laatikko olutta joka oli Invercargillistä lähtiessä unohdettu täysin (oh nou!!) kun huolehdittiin vaan hyttysmyrkyn ostosta. Ja tässä välissä on mainittava että 24sta oluesta meillä jäi matkalta kaksi olutta kotiin tuomiseksi ja matkalla oltiin kumminkin neljä päivää!!

Tuataperesta köröteltiin noin tunti Manapouriin ja ekat lumihuippuiset vuoret alko näkyä. Wau wau wau muodostuikin tämän matkan eniten hoetuksi sanonnaksi. Manapouri on kiva pikku kylänen järven ja vuorten keskellä ja näytti aika upealta illan auringonpaisteessa. Pienen tutkimusmatkailun ja seikkailun, ei siis harhaan ajamisen jälkeen löydettiin paikka missä voitiin ilmaiseksi telttailla ja camppailla eli auto parkkiin joen viereen, teltta pystyyn ja etsimään mitä kaikkea ihmettä meidän ilmaiseksi lainaan saatu Vanette sisältää. Saatiin hyvät kokkaukset kun mukana oli täysi keittiövarustus ja ilta kokattiin, luettiin ja juotiin olutta ja mentiin aikasiin nukkuu. Sanna telttaan ja Minna ja Jase vaniin eka yöks.

Vanette ja teltta

Aamulla heräillessä alkoi sadella vettä joten laitettiin katos pystyyn ja kokkailtiin aamupalaa ja juotiin teetä. Kun ei ollu mihinkään kiire eikä mitään suunnitelmaa päiväks niin päätettiin odottaa et sade loppuu ja pelattiin korttia, juotiin teetä, hengattiin ja kerättiin kiviä puolille päivin asti kunnes sade ei näyttänyt loppuvan ja pakattiin kamat ja suunnattiin Te Anauhun. Ai niin mun kivi voitti meidän kivinäyttelyn,jes. Nämä kivet varsinkin osottautui kuivuttuaan kaikkea muuta kun green stoneksi ja jouduttiin hetki ihmettelee et miks ollaan sellasia graniittimöhkylöitä ihailtu ja hurmoksessa kerätty sateessa. No olipahan hauskaa sekin. Ja tehtiin kivinalle.

Jason selvästi kiinnostuneena meidän kivinäyttelystä:)

Nalle ennen kun Minna lisäsi siihen kiviä...

Te Anauhun päästyä tuli yhä kaatamalla vettä. Käytiin hetki siinä pyörii ja ruokavarasto täyttää ja päätettiin että ihan sama ajaa suoraan nyt Milford Soundiin kun matkaa kumminkin vaan enää 120km eli alle kaks tuntia. Eli kun kaiken järjen mukaan ollaan jo noin neljältä perillä Milford Soundissa.

Matka Te Anausta Milford Soundiin on tosiaan vaan 120km ja ehkä elämäni hienoimmat 120km. Koko aamun ja päivän kestänyt vesisade sai uskomattomat vesiputoukset virtaamaan vuorilta alas, ihan mihin suuntaan ikinä katsoitkin. näin eka kertaa elämässäni kunnon vesiputouksia ja näinkin sit tuhansia kerralla. Kun ajo läpi sademetsän ja lumihuippuisten vuorten niin ei voinu olla muuta kun wau wau wau ja lisää wau look there,wau wau, Jason stop stop, we have to take photos! Mikään kuva ei ees tee oikeutta niille maisemille. Pysähdyttiin joku 10kertaa oottaa kuvia, kävelee,lounastauolle (varmaan syötiin 5lounasta sinä päivänä, haha, food monsters) ja ihastelemaan maisemia. Aivan mahtavia vesiputouksia.

Eka iso vesiputous tai ehkä toinen tai kolmas tai..

Matkalla ajettiin myös Homer Tunnelin läpi (go homer simpson!) jonka rakennus työt aikoinaan 50-luvulla ja joskus sillon kesti 20 vuotta. Kun ootettiin vihreää valoa et päästiin tunneliin niin ehdittiin käydä rikkomassa sääntöjä ja uhkaamassa henkeämme heilumalla jääkasan alla vuoren alapuolella, how smart from us ja Keiat eli vuoristo papukaijat, ainoat lajiaan maailmassa, ehtivät repiä auton melkein hajalle. Eivät hirveästi pelänneet ihmisiä, minä ennemminkin niitä kun hyppäsivät melkein päälle kuvaa ottaessa.

Huomattiin tää kyltti sitten vasta...

...kun oltiin jo oltu täällä:D

Matka meillä kesti sitten noin neljä ja puoli tuntia sen kahden sijaan. Milford Soundiin saavuttua wau wau wau vaan lisääntyi. Me kolme super positiivista ihmistä tottakai tuotiin koko päivän kestäneen sateen jälkeen aurinko mukanamme Milford Soundiin. Eka tavattiin Minnan ja Jasonin tuttu, Kermi, joka työskentelee valokuvaajana Milfordissa ja joka ystävällisesti järjesti meille camping paikan niiden talon pihasta. Mulla oli tosin van vuoro luvassa toka yöks ja Minna ja Jase pääsi telttailee.

Milford Sound on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista paikoista. Sataan kilometriin mihinkään suuntaan siellä ei ole kännykkäyhteyksiä ja asukkaita vain noin 70 talvella ja kesäisin n.250 kun kaikki seasonal työntekijät ovat paikalla. Lähin kauppa on 120km päässä Te Anaussa ja Milford Soudissa on vain yksi kahvio, pubi ja hostelli. Eli siellä tosiaan on niin eristyksissä kaikesta vaikka turisteja siellä kyllä sadoittain käykin joka päivä ja kinkit ja japsit parveilee kun lammaslaumat Uuden-Seelannin pelloilla.


ehkä matka hienoin kuva,niistä sadoista mitä otettiin

Kokkailtiin meidän maisemakeittiössä sit green vegetable currya ja riisiä ja suihkuteltiin hyönteissprayta joka onneksi tehosi tappajaötököitä vastaan, jotain suomen mäkäräisten tasoisia ystäviä jotka tunkee silmiin ja korviin ja joita tuolla on paljon!


Ollaan näköala paikoilla kokkailtu viime aikoina:)

Sit tutustuttiin ihmisiin, juotiin viiniä ja tavattiinkin tosi kivoja tyyppejä jotka oli siellä töissä. Yks tytöistä on Etelä-Afrikassa asunu viime vuonna kahden kadun päässä minusta, aika hassua.Yhtä äkkiä ihan kun jostain taikasauvan heilautuksesta ötököillekkin tuli bedtime, oikeesti outoja, ne kuulemma vaan yhdellä kellon lyömällä kaikki katoaa ja sit pystyi lopettaa jatkuvan huitomisenkin. Minna ja Jasen kaveri Kermi sit pimeän tultua vei meidät glowworm eli kiiltomato luolaan. Ihan uskomattoman hieno pikku kammio jonka valaisee vaan sadat kiiltomadot joka puolella. Wau wau wau.

Siitä suunnattiin tyhjälle lentokentälle (joka on kooltaan noin puolet jonkun alepan parkkipaikasta) ihastelemaan vuorten varjoja,tähtiä ja kuuta ja kuuntelemaan kun pojat soitti musiikkia ovilla, tyhjillä pöntöillä, ränneillä, jaloillaan ja ties millä. Wau wau wau. En o ees varma kuinka pitkään vaan tuijoteltiin pimeellä kentällä taivaalle ja pyörittiin ympäri niin pitkään että silmissä vilisti vaan mustat vuorten huiput ja tähdet. Kamerasta akku oli tässä vaiheessa valitettavasti loppu ja latautuu,ois tullu hienoja kuvia mutta toisaalta kaikkea ei oo ees tarkotettu kuvattavaks.


Vuorten huippuja

Unten maille selvittiin sit joskus kahdelta että maanantai aamuna jaksoi herätä meidän täysin ilmaiselle 115 dollarin eli jonkun 60- 70euron arvoiselle vuonoristeilylle vesiputousten, sademetsien ja muiden sekaan. On se hyvä kun on connections niin tulee tää matkailu halvaks:) Vettä tuli taas hulluna kun oli aika lähteä veneelle. Milford Soundin vuosittainen sademäärä on 7000-9000mm (vertaa Suomen 200- 700mm vuodessa!!! Ja minusta ainakin tuntuu et suomessakin sataa paljon) ja vettä tulee noin 186na päivänä vuodessa. Sade tosin näin kesälläkin on lämmin ja ilman sadetta se paikka ei oiskaan se mitä se on vesiputouksineen ja sademetsineen. Meillä kävi tuuri että vettä tuli niin paljon joka päivä koska vesiputoukset oli mahtavimmillaan. Pari tuntia sateen loppumisen jälkeen katoaa monet vesiputouksista mutta sitä ongelmaa meidän risteilyn aikaan ei ollut kyllä ja vesputouksista tuli valtava määrä vettä alas, hullu kohina vaan joka puolella.




Mina ja Jase kastumassa,juotiin vettä tosta putouksesta:)

Matkattiin ulos Tasmanian merelle asti ja oli aika siistiä seistä veneen keulassa hirveessä aallokossa ja kastua ihan täysin. Sitäkin hienompaa kumminkin oli seistä veneen keulassa 150m korkean vesiputouksen alla ja ihmetellä että se putous on 3 kertaa Niagaran putousten korkuinen ja Zimbabwen Victoria Fallsitkin on vaan 100m..wau wau wau.


tuon alla oltiin,wau


Päivän ilme, likomärkinä vesiputouksen jälkeen

Niin ja nähtiin myös maanpäällinen fault line vuorilla eli mikä se onkaan suomen kieliseltä nimeltään se kohta missä mannerlaatat kohtaa tai eroaa. Aika hienoa.Milford Soundissa on maanjäristyksiä joka päivä, tosin ei niitä kukaan oikeesti koskaan huomaan kun ne on niin minimaalisia. Seuraavan neljänkymmenen vuoden aikaan tosin on suuri mahdollisuus että se fault line purkautuu/liikkuu ja aiheuttaa massiivisen maanjäristyksen Uudessa-Seelannissa ja täällähän telkkarissakin kehotetaan kaikki tutustumaan getthru.govt.nz hätäsuunnitelmaan joka mahdollisen luonnon katastofin varalta.


Fault line jossa sillä hetkellä virtas vaan vettä hulluna

Samalla matkalla piipahdettiin vielä 8 metriä merenpinnan alapuolella ihailemassa koralleja ja kaloja vedenalaisessa observatoryssa. Tuli taas sellanen tahtoo oppia sukeltaa ja pian fiilis. Sit täysin märkänä ja väsyneenä kaikesta jännityksestä ja wauwauwausta hyvin ansaitulle oluelle ja pizzalle. Sitten leffaa kattoo ja nukkumaan kymmeneltä illalla,haha, väsynyt olo kai vähän. Onneks oli mun telttavuoro, oli kiva mennä nukkuu kun kuulu vaan vesiputousten ääni ja papukaijojen huuto.no ok ne ei huuda kyllä kovin nätisti mutta silti:D


Black coral

Sitten aikasin tiistai aamulla takas kohti Invercargillia muutaman sademetsäpysähdyksen kautta. Yöllä oli vielä kaikille vuorten hupuille satanu uutta lunta ja näytti että oli tulossa ihan aurinkoinen päivä, oli aika kiva herätä sellaseen näkyyn.



Oli vähän ankeeta lähtä niin upeasta paikasta, yksi hienoimmista paikoista missä oon ikinä ollu varmasti ja yksi hienoimmista paikoista tällä pallerolla. Mutta toisaalta ei se mitään koska...........

tadadadadada....mä meen sunnuntaina takasin koska sain sieltä työpaikan VALOKUVAAJANA!!!!!!!!!!!!:) ei enää kamalia kahvilatöitä vaan pääsen tekee just sitä mistä oon niin monta vuotta haaveillu ja siitä vielä maksetaan!! Tosin se on jotain turistikuvailua,kuvien printtausta ja myyntiä eli paljolti ass kissing mutta ihan jees että silti voin sanoo et oo valokuvaaja ja pääsen leikkii sellasilla kameroilla jonka ite haluisin. Töitä on 8pv kerralla ja sit 4 päivää vapaata. Ja aika usein vapaapäivinä voi kuulemma päästä ilmaseks lentää pienoiskoneella Queenstowniin tai voi lähtee vuorille haikkailee pariks päivää tai kanootilla johonkin vuonoon meloo tai mitä ikinä keksiikin.

Kännykkänumero jonka oon antanu tulee siis seuraavat pari kuukautta olemaan hyödytön mutta nettiyhteydet pitäisi toimi ja lankapuhelimet myös. Postikin varmaan tulee perille osoitteella Finnish chick, Milford Sound , New Zealand Toisaalta ihan siistiä päästä elää ilman kännyköitä vaikka tulee ehkä ihan hullu ikävä erästä ihmistä suomessa. Huomenna selviää tarkemmin kuinka sinne pääsen kun itellä ei autoa ole,jollain bussilla kai Te Anauhun ja sieltä joko bussilla tai lentäen loppumatka. Oispa huikeeta lentää sinne ellasella pikkukoneen kopperolla, en ees tiiä laskeutuuko ne koneet kentälle vai johonkin veteen.

Onnittelut jos pääsit tämän maxisuperblogin loppuun asti, tuli taas vähän asiaa ja asian vierestä. Ja kiitokset jos jaksat vielä rumpata läpi monimutkaisen kommentointisysteemin. Nyt alan opiskelee ja tekee hankintoja mitä tarviinkaan sinne, siellä kun ei ihan joka pv tarvii sit kauppaan mennäkkään:D wicked.


tätä maisemaa seuraavat kaksi kuukautta.wuhuu.

"People are always blaming their circumstances for what they are. I don't believe in circumstances. The people who get on in this world are the people who get up and look for the circumstances they want, and if they can't find them, make them."
- George Bernard Shaw

The world is a book and those who do not travel read only a page

Vaihteen vuoksi ihan järkevä post siitä mitä mä oikeesti täällä teen eikä mitään säänainen juttuja. pitas nyt oikeesti tota opinnäytettä loppuun kirjottaa. Eilen 11 ja puol sivua tuli tekstiä siihen että toivoa on että se vielä valmistuu tänä keväänä.

Joo eli oon taas ollu ahkera ja hain töitä. Jotenkin nää työpaikat nyt tulee vähän liiankin helposti mulle, eka sivu jolta katoin töitä ja eka ilmotus sivulta,laitoin mun cv:n ja seuraavana päivänä soittaavat sieltä ”we would like you to join our team”. Näitä ei kauheesti kiinnosta ketä palkkaa tai mun paviljongin suuri ja mahtava työkokemus ehkä vaan teki hyvän vaikutuksen,haha . Eli lähen tonne vähän enemmän länteen päin Te Anauhan kai sit helmikuun alusta johonkin hotellin ravintolaan vähäks aikaa töihin ja rahaa säästää matkustusta varten. Ihan kivaa aluetta järven rannalla ja vuorten keskellä että eiköhän siellä viihdy jotenkin. Tietenkin jo nyt vähä ahistaa tämä surffauksen vähyys mutta jospa sitä sen jälkeen lähtis Christchurchiin tai johinkin pariks viikkoo surffipummiks vaan. Vähän nimittäin tekis jo mieli pääsät kokeilee pysyykö sillä laudalla enää ees.

Maanantaina meen kattoo sitä työpaikkaa ja en tiiä onko mulla joku haastattelu vielä.ei ne ainakaan mitään sellasta sanonu, kovasti vaan toivotteli tervetuloa töihin. Sitä ennen otetaan campervan ja lähdetään Milford soundiin pariks päivää Minna ja Jasen kanssa. Kuulemma yks Uuden-Seelannin kauneimmista paikoista ja kuvien perusteella aika huikuan hienolta näyttää. Roadtrip!uujee! Minnan tuttu ystävällisesti lainaa sen campervania meille ilmaseks, on se hyvä et minna tuntee kaikki.

Samaiseen paikkaan eli Milford Soundiin aion jossain vaiheessa mennä tekee mun PADI open water diving licence sukelluskurssin et pääsis vihdoin sukeltaa kunnnolla kun siitä niin monta vuotta on haaveillu.

Ja sitten päivän suurimmat uutiset. Hehe. Mulla on paluulento jo (Johanna saa sydänkohtauksen nyt varmaan ja ihmettelee mitä mulle on tapahtunu). Maksoin niin paljon lennoista et itkettää mutta mulla on kahen viikon pysähdys Singaporessa, eli pari pv Singaporessa ja sieltä Malesiaan pariks viikkoo sukeltaa ja muuten reissaa. Siitä sit lento Bangkokkeliin ja Thaimaassa vielä viikko lomaa varmaankin. Eipä kuulosta juuri muulta kun täydelliseltä. Äiti siellä koneen ääressä varmaan repii hiuksia päästä ja itkee et millä rahalla mä matkustan:D No ehkä huolehdin itekkin vähän mutta eiköhän sitä aina jollain selviä. Johanna jos viitit laittaa mulle vähän Thaimaa ja Malesia matkavinkkejä niin ois kiva? Niin siis lähen täältä takas päin 29.4. eiköhän sit toukokuun puolen välin jälkeen Suomessakin oo jo kesä et uskaltaa tulla takas.

Viikonloppu siis tramping eli hyppimistä tuolla Uuden- Seelannin puskissa, puissa ja vuorilla ja maailman hienoimmissa maisemissa edessä. Jos ilma olis vielä näin aurinkoinen kun nyt niin ois aika hienoa. Kuvia ens kerralla ja enemmän tietoa mun työstäkin varmaan.

Kiitos kaikille jotka on jaksanu kommentoida, ollu kiva lukee teidän kuulumisia ympäri maailmaa. Tiedän et toi kommentointi systeemi on kai jotenkin outo mutta toivottavasti se ees joskus toimii. Pitäkää huolta itsestänne rakkaat ihmiset!

Life takes you into places

UUSIA SÄÄTIETOJA koskien etelä-saaren itärannan north west tuulia:

The Nor'wester, when it hits, is not only responsible for Canterbury's intermittent droughts, but also has a deep psychological effect on people subjected to its hot, dry nature. It has been statistically linked to increases in suicide and domestic violence.
Research has indicated that the mechanism is a significant buildup of positive ions, strongest at the coast, and electric fields of this strength have been shown to upset the melatonin/seratonin balance in some people.

että ihmekk jos on korkeet itsemurhaluvut ja kirjastossa suicide kirjaluokka.

Tässä muita hyviä havaintoja viikon varrelta ja faktoja uudesta-seelannista:

Uudessa-Seelannissa on säänainen nimeltään Toni Marsh jonka tissit on selkeesti eri kokoa ja kaikki nuoret kiwi pojat kuolaa sen perään. Tony on varmaan 45 ja ei ees hyvännäkönen. Minnan poikaystävä Jason on jopa tehnyt laulun tästä Tonista


Uudessa- Seelannissa ei ole tappavan vaarallisia eläimiä, paitsi Maorit ja Samoalaiset. Viimeinen sivulause ei ollut minun keksimä.


Uudessa-Seelannissa on kolmanneksi korkein nuorten miesten itsemurha rate(mikä on rate suomeks...heh), Suomen ja Irlannin jälkeen ja maailman korkein nuorten naisten itsemurha rate.


Finn Sistersit on niin kuuluisia Uudessa- Seelannissa että random ihmiset haluaa ottaa meistä kuvia autokorjaamolla. Random ihmiset myös yrittää olla kavereita kaupan kassalla, antaa puhelinnumeronsa sulle puistossa kun oot kävelyllä, moikkaa kadulla, haluaa päästä kuvaan sun kanssa ja hymyileevät kadulla. Kamalaa toimintaa.


Invercargillissa on varmasti suurempi taivas kun missään muualla maailmassa. Yritetty jo viikko syytä miettiä mut ei keksitä. Varmaan asutaan jossain hobbitti montussa tai tähän täytyy joku muu selitys löytyä.


Mun pitää varmaan pyörä hankkia tai korjata tuo pihalla oleva. Pyöräily on kivaa.

A journey of a thousand miles starts in front of your feet

Parasta matkustamisessa ja uusissa maissa olossa on kyllä se että joka päivä tuo mukanaan jotain uusia kokemuksia ja elämyksiä. Esimerkiksi eilen minua puri rotta varpaasta. Nyt tiedän miltä sekin tuntuu ja kuinka syvälle pienen lemmikkirotan hampaat voi upota mun ihanan jalkaödöörin houkuttelemana. Syvälle ja vertakin tulee jonkun verran.


Muitakin huomioita on onneksi tullut matkan aikana tehtyä. Tunnetusti en yleensä kato paljoa telkkaria mutta uudessa maassa telkkari on mun milestä ihan loistava tapa päästä mukaan elämän menoon ja yleensä siinä oppii vaikka mitä uudesta maasta. Esimerkkinä nyt vaikka Uuden- seelaannin uutiset ja mainokset. Verrattuna Suomen MTV3:n tai nelosen uutisin vaikkapa näiden channel 3 joka on aika vastaava kanava kuuden uutiset antaa aika erilaista infoa. Headlines uutiset yleensä käsittelee jonkun uusi-seelantilais mummon kadonnutta ja myrkytettyä koiraa, jotain murhatutkimusta, uhanalaista lintulajia tai Badin ja Angelinan lasten kuulumisia. Kyllä. Juuri tälläisiä iltalehti uutisia lähinnä. Ja muut kanavat ei hurjan paljoa poikkea tästä samasta. Turha yrittää sitten pysyä maailman tapahtumista perillä vain telkkariuutisia katsomalla ainakaan.

Kiwit eli Uusi-Seelantilaiset on kyllä todella ylpeitä ja tarkkoja luonnon tilasta täällä ja luonnon kunnossa pidon eteen tehdään paljon töitä. Laura ja Harriet, ehkä tämä selittää kaikki kuuluisat kaksimetriset puutarhatontut ja tortut ;). Täällähän on mm. Climate change ministerkin ja ihan yleisesti ihmisten käytöksestä huomaa kuinka tärkeä luonto on uusi-seelantilaisille. Odotan innolla että me päästään tonne Steward Islandille ja muualle täällä etelä saarella haikkailee ja camping. Onneksi kuulemma saadan Minnan tutulta ilmaiseksi käyttöön campervan, how cool is that. Päästään Milford Soundiin, Te Anauhun, Queenstowniin jne.

Tässä yksi päivä totesin myös että kyllä täällä on erittäin suuri riski palaa auringossa ja nopeammin kun monessa muussa paikassa maailmassa koska maan yllähän on aikamoinen aukko otsoonikerroksessa ja suositellaankin että täällä pitäisi käyttää vähintään factor 30 aurinkorasvaa. Niin käytinkin ja laitoin monesti mutta se ei tietenkään estänyt sitä et olkapääni poltin, tuntuu oikein kun iltapäivällä auringossa ollessa ne säteet porautuu ihoon...Aurinkorasvatkin täällä on cancer societyn valmistamia että sekin kertoo ehkä jotain ja saa auringot vaarat täällä tuntumaan todellisemmalta.


Mutta uusi-seelantilainen olut kyllä maistui aika hyvältä iltapäivän auringonpaisteessa puutarhassa istuessa ja makoillessa.




Viikko täällä on kyllä menny nopeaan, nyt jo perjantai. Kivaa kyllä kun on niin lomailu fiilikset että ei oikein ees tajua mikä päivä on menossa ja ei sillä niin väliäkään. Kunhan aamulla johonkin aikaan vaan sängystä ylös kömpii, verhon raosta tarkastaa säätilan (tänään sataa ja en nyt pääse puistoon kenguruja kattoo vaikka niin suunnittelin), käy kaupungilla pyörimässä ja hoitamassa asioita tai muuten vaan ihmettelee ja puistopiknikeillä,ottaa valokuvia, illalla kokkailee ja syö, kattoo leffoja, leikkii minnan rottien kaa ja hengailee vaan. Lauantaina mennään varmaan vanhalle jauhotehtaalle pelaa laser sotaa. Jes. Aika hiton siistiä.

Pii sleeping in my bed

Ainiin, Invercargillin kirjastossa on hyvät valokuvauskirja valikoimat ja hyvät luokittelut, kama sutran ja lasten kasvatus kirjojen välissä death customs luokka. Erillinen luokka myös suicide kirjoille. Kaikkee siistiä löyty kyllä kirjastosta, ehkä yks söpöimmistä kirjastoista ikinä. Jos ei muuta tekemistä oo niin voin vaan lainata hirveen pinon kirjoja ja istua meiän talon portailla lukemassa.

If you're not living on the edge,you're taking too much space

Pienen matkustamisen jälkeen olen nyt päätynyt tänne maapallon toiselle puolelle suomesta katsoen ja juuri tämän kauemmaksihan en voi päästä kun alan olla täällä maan aika etelä kärjessä eli suuressa ja mahtavasa Invercargillissa.

Keskiviikkona 10.1 lähdettiin siis laura siskon kanssa matkaan Suomesta. Onneks isi kävi viemässä tampereen kentälle nin ei tarvinnu junaan lähtee. Oikeestaan vasta Jyväskylästä tampereelle matkalla alko tajuta et oikeesti on lähössä johonkin taas ja alko tulla se mahtava lähtö innostus. Hihkuttiin varmaan Tampereen ihanassa Ah so seventies terminaalissa kun kaks pikku tyttöö ja mä fiilistelin kattomalla surffileffaa läppäriltä. Piti muistuttaa taas itseään niistä syistä miks matkustaa yksin johonkin hiton kauas ilman minkäänlaista matkasuunnitelmaa tai ees paluulippua. Oli kyllä Tampereella, Lontoossa ja Singaporessa aika superhienoa kun kone nousi ilmaan täydessä pimeydessä ja kaupungit valot näky alhaalla mun matkustusbiisin huutaessa kuulokkeista. Todellinen lähtemisen fiilis ja innostus, oli niin kivaa et aloin vaan suunnilleen yksin nauraa ääneen.





Lontoossa tosiaan vietettiin yks päivä Lauran kanssa. Totesin taas että nice to visit, mutta en enää asuis siellä kyllä. Yöllä kahden aikaan yöbussilla seikkailtiin kohti Annan, lauran entisen koulukaverin kämppää, ja sit kun päästiin sinne Actoniin niin vaikutti eka et eihän siellä oo ketään ees kotona kun oli ihan pimeetä ja muutenkin vähän dodgy kun kämpän ovi repsotti auki vaan.no onneks tytöt sit heräs soittoon ettei tarvinnu johonkin sheppariin lähtee ettii hostellia kahen aikaan yöllä rinkat selässä. Saatiin seuraavana päivänä vielä hyvät suomikahvit ja salmiakkia että hyvä majoitus ja Englantilaisesta laadusta poiketen suihkustakin tuli lämmintä vettä.

Torstai aamuna lontoossa poikettiin mun eka aupair perheen luona yllätys visiitillä, ei ollu kun isä Jeremy kotona mut oli kiva catch up ja nähä kuvia lapsista jotka oli kasvanu aika hurjan paljon siitä kun viimeks 2,5 vuotta sitten nähtiin jossain Actonin huvipuistokyhäelmässä ja Isabella pakotti meidät krapulaiset nannyt johonkin hirveään pyörityslaitteeseen,heh. Lontoosta löytyis taas hienot aurinkolasitkin matkaan ja pari paitaakin sorruin camdenista ostaa. Live the life you love paita on aika hieno. Sit käytiin syömässä ittemme ihan liian täyteen kinkkivegaani buffetissa ennen tavaroiden hakua ja kentälle lähtöö.

Mun lennon piti sit lähtee 22:15 kohti Singaporea mutta kentällä selviskin e pääsen jo aiemmalle 18:15 lennolle. Tietenkin hullu paniikki eka et apua apua nyt mä lähen mut kiva ettei tarvinnu yksin kentälle jäädä kun lauran lento lähti 18:15 kumminkin kohti osakaa ja ausseja. Ja mullehan tää tarkoitti vaan pitempää aikaa Singaporessa, 6h sen sijaan et oisin vaan ollu 2h. Konekkin oli puoli tyhjä niin sai koko penkkirivin itselleni, luksusta, 3 paikkaa. Katoin pari leffaa, nukuin, söin hirveesti (paras ruoka ja palvelu koneessa ikinä! Ja kauniit lentoemännät, kunnon geishoja kaikki. Go singapore airlines) ja yritin pelata super marioo, pääsin eka kentän läpi,haha. Tunnetusti en kovin hyvä oo videopeleissä mutta jotain vielä muistaa siitä kun joskus lapsena jossain kolilla jouluna sitä nintendoa hakannu.

Singaporessa sit pääsin tosiaan ilmaselle 2h Singapore tourille kun oli yli 5h aikaa kentällä, taaskin kiitos Singapore airlines. Sato vettä hulluna ja oli kivan kuuman kostea ilma, sai jo vaihtaa kentällä shortsit jalkaan. Mutta leijonacity näytti ihan kivalta, varsinkin china town ja little india ja onneks oli kanssa hyvä opas joka kerto paljon singaporelaisten elämän menosta, historiasta ja yhteiskunnasta niin oli aika mielenkiintoinen tour ja minäkään en nukahtanut vaikka alko olla jo aika väsy kun ei ollu kahteen yöhön oikein nukkunu. Singaporen kenttä on muutenkin tosi hieno, katolla joku uima-allas ja saunat, ilmasia nettipisteitä, hulluna kauppoja (sieltä sai fazerin karkkeja!!) jne.


SINGAPORE

Sit taas klo 21 viimenen lento tällä matkalla kohti Christchurchia. Harmi että oli täys kone niin ei saanu makoilla miten vaan mutta juttelin kivan kiwi rugby pelaaja pojan kaa ja pohdittiin että ne aasialaiset jotka istuu hengityssuojien kaa vieressä, niin onko niillä ne suojat siks et niillä on joku tauti vai siks että ne ei halua mitään tauteja muilta, kannattaisko olla huolestunu. Kehittävää keskustelua. Melbournen kohdalla muistin vilkuttaa Niinalle koneesta, huomasitko Niina siellä alhaalla? Ja oli aika hauskaa kun siinä hetki ennen melbournee tuli lentoreitti screeniin teksti Lara 60km. Kyllähän laurakin jo varmaan oli silloin australian ilmatilassa mut et kai ihan niin lähellä:D ehkä se oli joku paikannimi kumminkin.


Jossain pain ausseja

Puolen päivän aikaan saavuin pilviseen Christchurchiin. Uuden- Seelannin yli lentäessä ei valitettavasti pilvien seasta näkyny muuta kun lumisia vuorten huippuja, enemmän lunta näin tänne tullessa kun suomessa koko ”talvena”. Sit pienen säätämisen jälkeen bussi keskustaan ja ettii hostellia jonka löysinkin ihan helposti vaikka yhtään mitään e ollu aiemmin suunnitellu tai varannu. Minna ja Jason oli seuraavaks aamuks järkänny mulle bussilipun kohti Invercargillia, kiitos siitä, ihanaa kun joku huolehtii. Christchurchissa en jaksanu paljoo sit kiertää väsyneenä, vähän ruokaa jostain kävin ja uuden puhelinnumeron itselleni (jonka muuten ilmoitin väärin viime mailissani,hehe aika tyypillistä) ja sit takas hostellille päiväunille. Päiväunet kesti sit kuudesta illalla kuuteen seuraavana aamuna, olin ehkä matkustuksen jälkeen vähän väsyny kun ei ollu kuitenkaan kunnolla nukkunu. Mutta sitten seuraavana aamuna olikin ihan reipas ja valmis mun kymmenen tunnin bussimatkalle kohti suurta Invercargillia eli Minnan ja Jasen kotia täällä maan etelä kärjessä.

Huomioita matkan varrelta: Ikinä en oo elämäni aikana nähny niin monta lammasta, niitä on oikeesti ihan hirveesti.Kyllähän mä tiesin sen jo tänne tullessa mutta kun bussista katoit kummalle puolen tahansa niin koko 10h aikana varmasti jossain aina näit lampaan tai satoja lampaita. Pauliina on varmaan ilahtunut tarkkaavaisuudestani kun kerron että näin myös yhden kuolleen lampaan!! En ehtiny ottaa kuvaa kyllä. Bussimatka tuntui yllättävän lyhyeltä ja näin jo aika paljon NZ maisemia. Täällä on mielettömän vihreää. Vaikka suomessakin on kesällä vihreää niin jotenkin se ei silti vedä vertoja tän maan vihreydelle, ihan uskomatonta. Tuo matka ei varsinaisesti tarjonnu niitä kaikkein hienoinpia Lord of the rings maisemia vielä mutta silti oli aika siistiä ja kiva taas nähdä jotain uutta, vihreitä kukkuloita, pikkukaupunkeja, merta. Onpa ollu ikävä merta taas etelä-afrikan jälkeen.

Ja oli ihan paras bussikuski kun joka kaupungissa tehtiin kunnon turistikierros ja se kertoili kaikkee kaupungista ja rakennuksista etc. ” Everybody look up now because this might be the closest you ever get to angels, the Christmas decorations of Oamaru”

Aurinkoisessa Invercargillissa Minna oli illalla sit vastassa, ihan outoa jotenkin että nyt sit oikeesti nähtiin Uudessa- Seelannissa mutta ihan mahtavaa. Ja Minna ja Jase on mulle sängyn olohuoneen nurkkaan hommanu, kiitokset taas, ihan mahtavaa. Ja on vielä hirveen hyvä sänky, voittaa mun oman patja lattialla asumisen Jyväskylässä. Tosi kiva kämppä, kivan värikäs ja sillein sopivasti rempallaan kuten kuuluukin olla. Nyt on sit pari pv kävelty kaupunkia ympäri, hehe, eihän tää nyt niin iso oo et tätä kamalan pitkään ympäriinsä kävelis mut on käyty puistossa lunchilla, hommattu mulle pankkitili ja veronumerovaimikäonkaan (joka oli muuten uskomattoman helppoa englantiin verrattuna) ja muuten kierretty ympäriinsä vaan.


Mun huone!!!


Meian koti Inversissa

Eka iltana maistoin NZ erikoisuutta Pauaa eli sellasta isoa simpukkaa. Laura tiedät sen ison simpukan mikä meillä oli kotona Jyväskylässä niin se on se sen sisällä asuva klöntti. Kuulostaapa herkulliselta :D mutta oli hyvää ja maksaa jossain ravintolassa ihan törkeen paljon mutta Jason oli ite niitä just käyny sukeltaa sillon sunnuntaina. Mä kai ens sunnuntaina pääsen kanssa mukaan sukeltaa niitä. Jeah. Just kuulin että tänään saadaan Paua burgers illalliseks. Ja eilen oli Minnan suuri sushi koulu. Tehtiin sushia noin seitsemälletoista ihmiselle, nam nam, oli hyvää ja nyt minäkin osaan keittää riisiä mikrossa (äiti oot varmaan tosi ylpeä musta) ja tehä sushia. Jee. Joka päivä oppii jotain uutta.


Japanese pose



Nyt loppuun vielä pakollinen sääreportti ja suuret tulevaisuuden suunnitelmat kun haluutte tietää kumminkin. Lämmintä on jotain +20 ehkä, ihan aurinkoista ollu, sopivan lämmin. Tulee ihan hulluna. En oo vielä polttanu itteeni auringossa,hyvä. Oon nyt täällä Invercargillissa joitakin viikkoja, yritän ihan oikeesti tehä sitä mun opinnäytetyötä (tuntuu ainakin et on enemmän energiaa kun Suomessa kun on taas kesä, lämmintä ja valoisaa ja ei muita keskittymistä häiritseviä tekijöitä..:), suunnitella matkailua ja sit lähtee tätä etelä saarta kiertää. Maaliskuun alussa pakko olla takas täällä Invercargillissa kun on Minnan ja mun syttäri ja pidetään suuret suomifestarit. You wish you could be here too. It will be awesome.

you can press comment button now.hih.