If you're not living on the edge,you're taking too much space

Pienen matkustamisen jälkeen olen nyt päätynyt tänne maapallon toiselle puolelle suomesta katsoen ja juuri tämän kauemmaksihan en voi päästä kun alan olla täällä maan aika etelä kärjessä eli suuressa ja mahtavasa Invercargillissa.

Keskiviikkona 10.1 lähdettiin siis laura siskon kanssa matkaan Suomesta. Onneks isi kävi viemässä tampereen kentälle nin ei tarvinnu junaan lähtee. Oikeestaan vasta Jyväskylästä tampereelle matkalla alko tajuta et oikeesti on lähössä johonkin taas ja alko tulla se mahtava lähtö innostus. Hihkuttiin varmaan Tampereen ihanassa Ah so seventies terminaalissa kun kaks pikku tyttöö ja mä fiilistelin kattomalla surffileffaa läppäriltä. Piti muistuttaa taas itseään niistä syistä miks matkustaa yksin johonkin hiton kauas ilman minkäänlaista matkasuunnitelmaa tai ees paluulippua. Oli kyllä Tampereella, Lontoossa ja Singaporessa aika superhienoa kun kone nousi ilmaan täydessä pimeydessä ja kaupungit valot näky alhaalla mun matkustusbiisin huutaessa kuulokkeista. Todellinen lähtemisen fiilis ja innostus, oli niin kivaa et aloin vaan suunnilleen yksin nauraa ääneen.





Lontoossa tosiaan vietettiin yks päivä Lauran kanssa. Totesin taas että nice to visit, mutta en enää asuis siellä kyllä. Yöllä kahden aikaan yöbussilla seikkailtiin kohti Annan, lauran entisen koulukaverin kämppää, ja sit kun päästiin sinne Actoniin niin vaikutti eka et eihän siellä oo ketään ees kotona kun oli ihan pimeetä ja muutenkin vähän dodgy kun kämpän ovi repsotti auki vaan.no onneks tytöt sit heräs soittoon ettei tarvinnu johonkin sheppariin lähtee ettii hostellia kahen aikaan yöllä rinkat selässä. Saatiin seuraavana päivänä vielä hyvät suomikahvit ja salmiakkia että hyvä majoitus ja Englantilaisesta laadusta poiketen suihkustakin tuli lämmintä vettä.

Torstai aamuna lontoossa poikettiin mun eka aupair perheen luona yllätys visiitillä, ei ollu kun isä Jeremy kotona mut oli kiva catch up ja nähä kuvia lapsista jotka oli kasvanu aika hurjan paljon siitä kun viimeks 2,5 vuotta sitten nähtiin jossain Actonin huvipuistokyhäelmässä ja Isabella pakotti meidät krapulaiset nannyt johonkin hirveään pyörityslaitteeseen,heh. Lontoosta löytyis taas hienot aurinkolasitkin matkaan ja pari paitaakin sorruin camdenista ostaa. Live the life you love paita on aika hieno. Sit käytiin syömässä ittemme ihan liian täyteen kinkkivegaani buffetissa ennen tavaroiden hakua ja kentälle lähtöö.

Mun lennon piti sit lähtee 22:15 kohti Singaporea mutta kentällä selviskin e pääsen jo aiemmalle 18:15 lennolle. Tietenkin hullu paniikki eka et apua apua nyt mä lähen mut kiva ettei tarvinnu yksin kentälle jäädä kun lauran lento lähti 18:15 kumminkin kohti osakaa ja ausseja. Ja mullehan tää tarkoitti vaan pitempää aikaa Singaporessa, 6h sen sijaan et oisin vaan ollu 2h. Konekkin oli puoli tyhjä niin sai koko penkkirivin itselleni, luksusta, 3 paikkaa. Katoin pari leffaa, nukuin, söin hirveesti (paras ruoka ja palvelu koneessa ikinä! Ja kauniit lentoemännät, kunnon geishoja kaikki. Go singapore airlines) ja yritin pelata super marioo, pääsin eka kentän läpi,haha. Tunnetusti en kovin hyvä oo videopeleissä mutta jotain vielä muistaa siitä kun joskus lapsena jossain kolilla jouluna sitä nintendoa hakannu.

Singaporessa sit pääsin tosiaan ilmaselle 2h Singapore tourille kun oli yli 5h aikaa kentällä, taaskin kiitos Singapore airlines. Sato vettä hulluna ja oli kivan kuuman kostea ilma, sai jo vaihtaa kentällä shortsit jalkaan. Mutta leijonacity näytti ihan kivalta, varsinkin china town ja little india ja onneks oli kanssa hyvä opas joka kerto paljon singaporelaisten elämän menosta, historiasta ja yhteiskunnasta niin oli aika mielenkiintoinen tour ja minäkään en nukahtanut vaikka alko olla jo aika väsy kun ei ollu kahteen yöhön oikein nukkunu. Singaporen kenttä on muutenkin tosi hieno, katolla joku uima-allas ja saunat, ilmasia nettipisteitä, hulluna kauppoja (sieltä sai fazerin karkkeja!!) jne.


SINGAPORE

Sit taas klo 21 viimenen lento tällä matkalla kohti Christchurchia. Harmi että oli täys kone niin ei saanu makoilla miten vaan mutta juttelin kivan kiwi rugby pelaaja pojan kaa ja pohdittiin että ne aasialaiset jotka istuu hengityssuojien kaa vieressä, niin onko niillä ne suojat siks et niillä on joku tauti vai siks että ne ei halua mitään tauteja muilta, kannattaisko olla huolestunu. Kehittävää keskustelua. Melbournen kohdalla muistin vilkuttaa Niinalle koneesta, huomasitko Niina siellä alhaalla? Ja oli aika hauskaa kun siinä hetki ennen melbournee tuli lentoreitti screeniin teksti Lara 60km. Kyllähän laurakin jo varmaan oli silloin australian ilmatilassa mut et kai ihan niin lähellä:D ehkä se oli joku paikannimi kumminkin.


Jossain pain ausseja

Puolen päivän aikaan saavuin pilviseen Christchurchiin. Uuden- Seelannin yli lentäessä ei valitettavasti pilvien seasta näkyny muuta kun lumisia vuorten huippuja, enemmän lunta näin tänne tullessa kun suomessa koko ”talvena”. Sit pienen säätämisen jälkeen bussi keskustaan ja ettii hostellia jonka löysinkin ihan helposti vaikka yhtään mitään e ollu aiemmin suunnitellu tai varannu. Minna ja Jason oli seuraavaks aamuks järkänny mulle bussilipun kohti Invercargillia, kiitos siitä, ihanaa kun joku huolehtii. Christchurchissa en jaksanu paljoo sit kiertää väsyneenä, vähän ruokaa jostain kävin ja uuden puhelinnumeron itselleni (jonka muuten ilmoitin väärin viime mailissani,hehe aika tyypillistä) ja sit takas hostellille päiväunille. Päiväunet kesti sit kuudesta illalla kuuteen seuraavana aamuna, olin ehkä matkustuksen jälkeen vähän väsyny kun ei ollu kuitenkaan kunnolla nukkunu. Mutta sitten seuraavana aamuna olikin ihan reipas ja valmis mun kymmenen tunnin bussimatkalle kohti suurta Invercargillia eli Minnan ja Jasen kotia täällä maan etelä kärjessä.

Huomioita matkan varrelta: Ikinä en oo elämäni aikana nähny niin monta lammasta, niitä on oikeesti ihan hirveesti.Kyllähän mä tiesin sen jo tänne tullessa mutta kun bussista katoit kummalle puolen tahansa niin koko 10h aikana varmasti jossain aina näit lampaan tai satoja lampaita. Pauliina on varmaan ilahtunut tarkkaavaisuudestani kun kerron että näin myös yhden kuolleen lampaan!! En ehtiny ottaa kuvaa kyllä. Bussimatka tuntui yllättävän lyhyeltä ja näin jo aika paljon NZ maisemia. Täällä on mielettömän vihreää. Vaikka suomessakin on kesällä vihreää niin jotenkin se ei silti vedä vertoja tän maan vihreydelle, ihan uskomatonta. Tuo matka ei varsinaisesti tarjonnu niitä kaikkein hienoinpia Lord of the rings maisemia vielä mutta silti oli aika siistiä ja kiva taas nähdä jotain uutta, vihreitä kukkuloita, pikkukaupunkeja, merta. Onpa ollu ikävä merta taas etelä-afrikan jälkeen.

Ja oli ihan paras bussikuski kun joka kaupungissa tehtiin kunnon turistikierros ja se kertoili kaikkee kaupungista ja rakennuksista etc. ” Everybody look up now because this might be the closest you ever get to angels, the Christmas decorations of Oamaru”

Aurinkoisessa Invercargillissa Minna oli illalla sit vastassa, ihan outoa jotenkin että nyt sit oikeesti nähtiin Uudessa- Seelannissa mutta ihan mahtavaa. Ja Minna ja Jase on mulle sängyn olohuoneen nurkkaan hommanu, kiitokset taas, ihan mahtavaa. Ja on vielä hirveen hyvä sänky, voittaa mun oman patja lattialla asumisen Jyväskylässä. Tosi kiva kämppä, kivan värikäs ja sillein sopivasti rempallaan kuten kuuluukin olla. Nyt on sit pari pv kävelty kaupunkia ympäri, hehe, eihän tää nyt niin iso oo et tätä kamalan pitkään ympäriinsä kävelis mut on käyty puistossa lunchilla, hommattu mulle pankkitili ja veronumerovaimikäonkaan (joka oli muuten uskomattoman helppoa englantiin verrattuna) ja muuten kierretty ympäriinsä vaan.


Mun huone!!!


Meian koti Inversissa

Eka iltana maistoin NZ erikoisuutta Pauaa eli sellasta isoa simpukkaa. Laura tiedät sen ison simpukan mikä meillä oli kotona Jyväskylässä niin se on se sen sisällä asuva klöntti. Kuulostaapa herkulliselta :D mutta oli hyvää ja maksaa jossain ravintolassa ihan törkeen paljon mutta Jason oli ite niitä just käyny sukeltaa sillon sunnuntaina. Mä kai ens sunnuntaina pääsen kanssa mukaan sukeltaa niitä. Jeah. Just kuulin että tänään saadaan Paua burgers illalliseks. Ja eilen oli Minnan suuri sushi koulu. Tehtiin sushia noin seitsemälletoista ihmiselle, nam nam, oli hyvää ja nyt minäkin osaan keittää riisiä mikrossa (äiti oot varmaan tosi ylpeä musta) ja tehä sushia. Jee. Joka päivä oppii jotain uutta.


Japanese pose



Nyt loppuun vielä pakollinen sääreportti ja suuret tulevaisuuden suunnitelmat kun haluutte tietää kumminkin. Lämmintä on jotain +20 ehkä, ihan aurinkoista ollu, sopivan lämmin. Tulee ihan hulluna. En oo vielä polttanu itteeni auringossa,hyvä. Oon nyt täällä Invercargillissa joitakin viikkoja, yritän ihan oikeesti tehä sitä mun opinnäytetyötä (tuntuu ainakin et on enemmän energiaa kun Suomessa kun on taas kesä, lämmintä ja valoisaa ja ei muita keskittymistä häiritseviä tekijöitä..:), suunnitella matkailua ja sit lähtee tätä etelä saarta kiertää. Maaliskuun alussa pakko olla takas täällä Invercargillissa kun on Minnan ja mun syttäri ja pidetään suuret suomifestarit. You wish you could be here too. It will be awesome.

you can press comment button now.hih.