A journey of a thousand miles starts in front of your feet

Parasta matkustamisessa ja uusissa maissa olossa on kyllä se että joka päivä tuo mukanaan jotain uusia kokemuksia ja elämyksiä. Esimerkiksi eilen minua puri rotta varpaasta. Nyt tiedän miltä sekin tuntuu ja kuinka syvälle pienen lemmikkirotan hampaat voi upota mun ihanan jalkaödöörin houkuttelemana. Syvälle ja vertakin tulee jonkun verran.


Muitakin huomioita on onneksi tullut matkan aikana tehtyä. Tunnetusti en yleensä kato paljoa telkkaria mutta uudessa maassa telkkari on mun milestä ihan loistava tapa päästä mukaan elämän menoon ja yleensä siinä oppii vaikka mitä uudesta maasta. Esimerkkinä nyt vaikka Uuden- seelaannin uutiset ja mainokset. Verrattuna Suomen MTV3:n tai nelosen uutisin vaikkapa näiden channel 3 joka on aika vastaava kanava kuuden uutiset antaa aika erilaista infoa. Headlines uutiset yleensä käsittelee jonkun uusi-seelantilais mummon kadonnutta ja myrkytettyä koiraa, jotain murhatutkimusta, uhanalaista lintulajia tai Badin ja Angelinan lasten kuulumisia. Kyllä. Juuri tälläisiä iltalehti uutisia lähinnä. Ja muut kanavat ei hurjan paljoa poikkea tästä samasta. Turha yrittää sitten pysyä maailman tapahtumista perillä vain telkkariuutisia katsomalla ainakaan.

Kiwit eli Uusi-Seelantilaiset on kyllä todella ylpeitä ja tarkkoja luonnon tilasta täällä ja luonnon kunnossa pidon eteen tehdään paljon töitä. Laura ja Harriet, ehkä tämä selittää kaikki kuuluisat kaksimetriset puutarhatontut ja tortut ;). Täällähän on mm. Climate change ministerkin ja ihan yleisesti ihmisten käytöksestä huomaa kuinka tärkeä luonto on uusi-seelantilaisille. Odotan innolla että me päästään tonne Steward Islandille ja muualle täällä etelä saarella haikkailee ja camping. Onneksi kuulemma saadan Minnan tutulta ilmaiseksi käyttöön campervan, how cool is that. Päästään Milford Soundiin, Te Anauhun, Queenstowniin jne.

Tässä yksi päivä totesin myös että kyllä täällä on erittäin suuri riski palaa auringossa ja nopeammin kun monessa muussa paikassa maailmassa koska maan yllähän on aikamoinen aukko otsoonikerroksessa ja suositellaankin että täällä pitäisi käyttää vähintään factor 30 aurinkorasvaa. Niin käytinkin ja laitoin monesti mutta se ei tietenkään estänyt sitä et olkapääni poltin, tuntuu oikein kun iltapäivällä auringossa ollessa ne säteet porautuu ihoon...Aurinkorasvatkin täällä on cancer societyn valmistamia että sekin kertoo ehkä jotain ja saa auringot vaarat täällä tuntumaan todellisemmalta.


Mutta uusi-seelantilainen olut kyllä maistui aika hyvältä iltapäivän auringonpaisteessa puutarhassa istuessa ja makoillessa.




Viikko täällä on kyllä menny nopeaan, nyt jo perjantai. Kivaa kyllä kun on niin lomailu fiilikset että ei oikein ees tajua mikä päivä on menossa ja ei sillä niin väliäkään. Kunhan aamulla johonkin aikaan vaan sängystä ylös kömpii, verhon raosta tarkastaa säätilan (tänään sataa ja en nyt pääse puistoon kenguruja kattoo vaikka niin suunnittelin), käy kaupungilla pyörimässä ja hoitamassa asioita tai muuten vaan ihmettelee ja puistopiknikeillä,ottaa valokuvia, illalla kokkailee ja syö, kattoo leffoja, leikkii minnan rottien kaa ja hengailee vaan. Lauantaina mennään varmaan vanhalle jauhotehtaalle pelaa laser sotaa. Jes. Aika hiton siistiä.

Pii sleeping in my bed

Ainiin, Invercargillin kirjastossa on hyvät valokuvauskirja valikoimat ja hyvät luokittelut, kama sutran ja lasten kasvatus kirjojen välissä death customs luokka. Erillinen luokka myös suicide kirjoille. Kaikkee siistiä löyty kyllä kirjastosta, ehkä yks söpöimmistä kirjastoista ikinä. Jos ei muuta tekemistä oo niin voin vaan lainata hirveen pinon kirjoja ja istua meiän talon portailla lukemassa.